Minulla on syömisongelma. Nyt alan oikeasti käsittää, että suhteeni syömiseen on häiriintynyt. Mutta missä kohdin on mopo karannut käsistä? Olen ollut oikeastaan koko ikäni enemmän tai vähemmän pullukka. Viimeiset 13 vuotta enemmän. Teininä olen viimeksi ollut normaalipainoinen, tosin 57 kiloinen minä tuntuu ihan käsittämättömältä, mutta senhän minä painoin 18 vuotiaana. Minulla on tallessa vyö jota olen silloin käyttänyt. Kokeilin sitä vyötärölleni jokin aika sitten ja se ylettyi juuri ja juuri kyljestä toiseen kylkeen. Siinä jos jossain on hyvä mittari siitä miten olen lihonut näinä vuosina. Puolet lisää, eikä edes ihan riitä.

Nykyään en edes uskalla ajatella sitä, että joskus pääsisin takaisin normaalipainoiseksi. Mutta toivoisin, että painoindeksini ei olisi "sairaalloisen lihava". Siihen on matkaa, välillä tuntuu, että sitä on niin paljon, että en siihen pääse. Tiedän kyllä miten pitäisi toimia, että paino laskee, mutta en osaa vastustaa kiusauksia. Kaikki syöminen houkuttaa, nimenomaan helppo syöminen. On paljon helpompaa ottaa jääkaapista pala makkaraa kuin kuoria omena tai porkkana. Varsinkin silloin, kun sitä aikaa ei ole käytettävissä.

Esikoiseni odotusaikana sain kerättyä painoa 34 kiloa. Ja siitä en saanut pois kuin 24kg ennen seuraavaa raskautta, jossa en toki saanut ihan niin paljoa lisää, mutta paljon siinäkin. Kahden lapsen kanssa en liikkunut edes sitä vähää mitä yhden kanssa ja niin niitä kiloja jäi kannettavaksi. Lapset, työ, opiskelu, koti - aivan liian paljon minulle, että olisin jaksanut välittää siitä miltä minä näytän. Saatoin syödä ensimmäisen kerran vasta kuuden aikaan illalla, mutta söinkin sitten koko päivän edestä ja sitä syömistä jatkui koko illan siihen saakka, että menin nukkumaan. Ja näin kun toimii kymmenen vuotta, niin eihän se paino laske. Missään vaiheessa en ole saanut aloitettua mitään liikuntaharrastusta. Ehkä sitä pitäisi ruveta löytämään aikaa itselleen. Mutta miksi kiusata niin läheistä ihmistä kuin itseään? Apua!