Miten ihmeen helppoa on olla syömättä liki koko päivä. Ja siinä sitten samalla tuli se vitsauskin, eli LIKI koko päivä. Siihen saakka, että terroristit menevät nukkumaan on helppoa. Ei nimittäin ehdi syödä. Sitten alkaakin se syöminen. Ihan mitä vaan, kunhan se ei ole terveellistä. Tosin eilen poikkesin hieman tästä linjasta, sillä vaikka mies ja lapset söivät hampurilaiset, niin minä en ottanut grilliltä mitään. Mutta ei sillä niin väliä, sillä illalla söin kuitenkin puoli jääkaappia.

Tänään oli yhdet rippijuhlat. Ja miten ihmeessä ne täytekakut sun muut kutsuivatkin minua. Kohtuus kaikessa oli tänään sitä, että en ottanut lisää täytekakkua (tosin voileipäkakkua otin). Nyt pitäisi tehdä miehelle pizzaa. Rasittaa, kun se ei oikein ota tosissaan tätä minun projektiani. Haluaisi kyllä ottaa sen tosissaan, mutta ahdistuu varmaankin, kun minä yritän tehdä painolleni jotain ja hän itse ei siihen kykene. Tosin sillä on paljon vähemmän ylipainoa, vain vähän vatsan seudulle kertynyt. Epistä. Se syö ja minä lihon.

Kiitoksia muuten kaikille kommentoijille: olette ihania, kun tsemppaatte!! Ilman tätä blogia olisin varmasti jo lopettanut koko jutun taas. En jaksa olla tyytyväinen itseeni tälläisenä kuin olen. Liian monta vuotta olen niin tehnyt ja koko ajan saanut lisää kiloja kannettavaksi.